Kotiseutuni rakas kuva

Yhtäkkiä on silmissäni vaihtunut vuosikymmenien takainen kirjava rientävä kirkkokansa ja sinisiänsä loiskutteleva lahden suu koko kotiseutuni rakkaaksi kuvaksi. Vaippaavalla syleilevällä katseella näen yhdellä kokoavalla näkemällä sen rannat, karut köyhät kalliorannat suvisen sunnuntain auringon kilossa, kuulaasti hohtelevat, läpinäkyvän kirkkaat aallot lipumassa niiden siloisia punertavia liepeitä, näen siintävät selät, lukemattomat saaret ja salmet ja salmien suissa ulappojen utuilevat silmät, loitoilla ulappojen terhenissä kaukaiset valkeat kalliokarit kuin uiskentelevat lokit tummin hartioin. Näen sadat punertavat niemien nokat ja valkokallioiset lahdensuut, lahtien pohjukoissa harmaat, kallistuneet rantapuodit, lokkien riekuva kirkuna yllään ja totkujen kirpeä tuoksu ympärillään. Näen harmaan ruskeat matalat metsät vääntyneine, tuulten runtelemine mäntyineen, köyhät polut poimuttelemassa loputtomia loivia kallionselkiä ja kivikkoisia kanervikkoja, näen lehtoiset, hymyilevät nurminiitut vehmaine koivikkosaarineen, pihlaja kukkimassa mäen kupeella ja haapa hohisemassa veräjän korvalla, kielo tuoksumassa koivun juurella. Avartuvat silmiini vihannat laaksot lainehtivine peltoineen, joiden teräksistä ruista raikas tuuli harjaa ja hurmii. Koivikkojen lomitse pilkottavat mäen hyppylöillään pienet hiljaiset kylät ja yksinäiset uneksivat talot sunnuntairauhassaan, auringon valo välkkyy kuistien kirjavilla ruuduilla ja kukkiva omenapuu huojuu päätykulmassa. Näen nuo hiljaiset kylät, hiljaiset talot, näen noihin suvisen sunnuntain aamupäivän helmoissa torkkuviin tupiin, joissa hyrisee rauha kuin vuossatojen pohjalta kantava urkujen humina.

Ainoaan syleilevään katseeseen suljen nuo meret ja maat, sataiset niemet hopeaisine aallonloiskeineen, hymyävät koivuhaat kielonurmineen, keskikesän päivänterässä lainehtivat laihopellot lauhoine suhinoineen, nuo tutut turvalliset kylät ja tutut turvalliset talot tutuilla mäenrinteillään, turvallisissa tuvissaan tutut, sanomattomasti tutut ihmiset.

Volter Kilpi, Alastalon salissa.